Tämä blogi kertoo parhaillaan käynnissä olevasta Jokioisten rautatien höyryveturin numero 4 (Tubize 2365/1947) peruskorjauksesta ja kattilaremontista Jokioisten Museorautatiellä.

Vihreä höyryveturi kulkee vasemmalta oikealle kesäisen vihreässä maisemassa.
JR4 vetää museojunaa Jokioisilla. Kuva: Teemu Virtanen.

Historiaa

Jokioisten Rautatie tilasi 1940-luvun puolivälin jälkeen Belgiasta 2 uutta höyryveturia korvaamaan sotakorvauksena menetetyn radan voimakkaimman Henschel-merkkisen höyryveturin.

Tubizea käytettiin JR:n raskaiden tavarajunien, ja vuoteen 1951 myös matkustajajunien veturina aina 1960-luvulle saakka. Tällöin Jokioisten rautatie osti Loviisa-Vesijärven rautatieltä kolme ja Hyvinkään-Karkkilan rautatieltä yhden Move 21-veturin. Numero 4:n ja numero 5:n käyttö väheni ja joutuivat vähempiarvoisiin tehtäviin, dieselvetureiden varakoneiksi sekä talvisin aurausjuniin.

Tubize JR 4 oli vetureista ensimmäinen ja oli käytössä radan liikenteen lppettamiseen saakka vetäen radan viimeisen junan 29.3.1974. Veturi on myös ollut Jokioisten Museorautatien työjuhta ja vetänyt enemmän museojunia kuin muut höyryvetuirt.

Kunnostustavoitteet

Vuonna 2012 alkaneen veturin kunnostustyön tavoitteena on palauttaa veturi teknisesti mahdolismman hyvään kuntoon, peruskorjata ja katsastaa veturin kattila, rakentaa veturille uusi nokikaappi, korjata veturin jousitus, telit ja alusta sekä maalata veturi uudelleen.

Tässä blogissa kerrotaan Jokioisten Museorautatien jatkamisesta Loimijokirantaan Jokioisten nykyiseltä asemalta. Ratapohja jokirantaan on pääosin täysin olemassa ja suurimmalla osalla matkasta, jopa radan alkuperäinen kiskotus on jäljellä, tosin ratapölkyt ovat ehtineet hieman lahota vuoden 1974 liikenteen päättymisen jälkeen!

Höyryveturi lähestyy tasoristeystä uusella radalla.
Ensimmäiset metrit uuden radan jatkeen kiskotusta testauksen alla. Kuva: Jussi Tepponen.

Uuden radan valmistuttua matkustajajunien pääteasema tulisi aivan Loimijoen rantaan keskelle historiallista Jokioisten kartanaoaluetta ja lähemmäksi Jokioisten keskustaa. Jokirannan asema tulee sijaitsemaan kauniilla paikalla, nimensä mukaisesti joen rannalla. Joen molemmilla rannoilla on jäljellä vuonna 1898 valmistuneen ja vuonna 1981 puretun rautatiesillan kivijalat sekä holvikaari, joita museojunamatkustajat pääsevät ihmettelemään radan valmistuttua. Museorautatien uudelta asemalta on lyhyt matka mm. Ferrarian naulamuseoon, vanhaan kartanon navettaan rakennettuun Tietotaloon sekä maatalouden esittelypuisto Elonkiertoon.

Tämä blogi kertoo parhaillaan käynnissä olevasta Hyvinkään-Karkkilan rautatien matkustajavaunun numero 2 kunnostuksesta käyttökuntoon Jokioisten Museorautatiellä.

Valmistajan kuva HKR 3 matkustajavaunusta vuodelta 1911.
Vaunu vastavalmistuneena Helsingissä Hietalahden telakalla vuonna 1911.

Historiaa

Hyvinkään-Pyhäjärven (myöhemmin Hyvinkään-Karkkilan) Rautatielle valmistui vuonna 1911 kaksi yhdistettyä toisen ja kolmannen luokan matkustajavaunua. Vaunut rakensi Hietalahden Laivatelakka (Sandvikens Skeppsdocka & Mekaniska Verkstad) Helsingissä. Vaunut saivat numerot 2 ja 3. Museorautatiellä kunnostuksessa oleva vaunu on todennäköisesti numero 2.

Hyvinkään-Karkkilan rautatie lakkautettiin vuonna 1967, jolloin vaunu museoitiin ulkosalle osaksi Karkkilan linja-autoaseman eteen jätettyä muistomerkkijunaa. Vaunu seisoi paikalla vuoteen 1993 asti yhdessä veturin HKR3 sekä konduktöörivaunun nro 5 ja tavaravaunun G19 kanssa. Ulkona vietetyt 25 vuotta (sekä paikallinen nuoriso tusseineen) jättivät vaunuun jälkensä. Muistomerkkijuna siirrettiin museorautatielle keväällä 1993. Muistomerkkijunan veturi on sittemmin palautettu ulkoisesti kunnostettuna Karkkilaan.

Kuva nuhjuisen oloisesta HKR 3 matkustajavaunusta ennen kunnostusta.
Vaunu ennen kunnostustyön aloittamista Minkiöllä vuonna 2002.

Kunnostustavoitteet

Vuonna 2003 alkaneen vaunun kunnostustyön tavoitteena on palauttaa vaunu mahdollisimman tarkasti alkuperäiseen asuunsa. Vaikka vaunua oli muutettu vuosien saatossa, oli siinä kuitenkin säilytetty alkuperäinen peltiverhoilu ja ikkunajako. Sisällä vanerin alla oli puolestaan tallessa pääosin alkuperäinen panelointi. Myös lanterniinikaton rakenteista osa oli tallessa uuden katon sisällä.

Tässä blogissa esitellään Kuusankoski-Voikkaan rautatien kahden matkustajavaunun täyskorjausta Jokioisten Museorautatiellä. Vaunujen on määrä valmistua liikennekuntoon kesällä 2010.

Vihreäksi maalattu kapearaiteinen juuri kunnostuksesta valmistunut matkustajavaunu.
Vaunu numero 14 valmiina Minkiöllä. Kuva: Jussi Tepponen.

Minkiön aseman seutu liittyy kunnalliseen viemäriverkkoon vuosien 2012 ja 2013 aikana. Tällöin tarjoutuu myös tilaisuus rakentaa Minkiön asemalle nykyaikaiset vaatimukset täyttävä käymälärakennus. Minkiöllä on tällä hetkellä yleisön käytössä vain puuceet, jotka etenkin vilkkaimpaan kesäaikaan eivät vastaa nykymatkailijoiden mukavuusvaatimuksia.

Punaiseksi maalattu juuri valmistunut puinen käymälärakennus.
Minkiön aseman juuri valmistunut uusi yleisökäymälä. Kuva: Jussi Tepponen.

Käymälä varten on tarkoitus hakea ulkopuolista rahoitusta ja toiveena on, että käymälä olisi käytössä kesällä 2013.

Hanketta ovat tukeneet:

  lippu ja lause pieni

Moottoriresiina eli More on Jokioisten Museorautatien yleiskulkupeli, jolla hoituvat niin radantarkastukset, talkoolaisten noudot VR:n junalta Humppilasta kuin ratatyökuntien tarviketäydennyksetkin.

Sininen moottoriresiina penkillä varustetun seisakelaiturin vieressä.
More Kirkkotein seisakkeellaa 1980-luvun sinisessä väriasussaan. Kuva: Jorma Attila.

Resiina on alun pitäen Wihuri Oy:n Teijon tehtaan valmistetta 1950-luvulta ja se on ollut 70-luvulle saakka Valtionrautateiden rataosaston käytössä. Resiina on muunnettu kapealle raideleveydelle 1980-luvulla riihimäkeläisen Pertti Ersalon pajalla. Morea liikuttaa Volkswagenin bensiinimoottori, jollaiset ovat kaikelle kansalle tuttuja legendaarisen Kupla-Volkkarin voimanlähteinä.

Moottoriresiina on parhaillaan peruskorjauksessa, jossa siihen on jo vaihdettu peruskorjattu moottori, sähköjärjestelmä on uusittu sekä yli 20 vuoden museorautatiellä käytön jälkeen kolhiintuneet ja ruostuneet koripellit on uusittu ja maalattu.

Tässä blogissa kerrotaan leveäraiteisen Matisa-tukemiskoneen kunnostuksesta ja muuntamisesta kapearaiteiselle museoradalle sopivaksi. Tukemiskonetta käytetään raidesoran tai -sepelin tukemiseen ratapölkkyjen alle, jotta raide saadaan suoraksi ja riittävän tukevaksi kantamaan raskaiden junien paino.

Ennen koneellisten tukemismenetelmien käyttöönottoa tukeminen suoritettiin käsin lapiolla tai tarkoitusta varten valmistetulla toppahakulla.

Minkiön uusi vuonna 2002 valmistunut korjaamorakennus on yksi museorautatein suurimmista hankkeista ja varmasti toiminnan kannalata myös kaikkein tärkein hanke. Korjaamo mahdollistaa kaluston huolto- ja restaurointityöt vuoden ympäri ja myös kunnollisen työskentelyn talvisaikaan. Tämä on kaluston ylläpidon kannalta tärkeää, sillä kesäaikana valtaosa talkootyöstä kohdistuu itse liikennöintiin ja radan- sekä rakennusten ylläpitoon.

Kuva keltaisesta kivirakenteisesta uudesta korjaamohallista.
Minkiön uusi korjaamohalli. Kuva: Teemu Virtanen.

Korjaaorakennus tarjoaa myös kunnoilliset sosiaali- jamajoitustilat Museorautatieyhdistys ry:n talkoolaisille.

Tämä blogi sisältää muita Museorauttaieyhdistys ry:n hankkeita.